onko aivan pakko...

... no ei aivan tullut luokkavoittoa, mutta peräti kakkossija. Siis Papulle messarista. NUO-ERI, NUOK2 !!!

Tuntuipa makealta ja vielä itse esitettynä. Tässä arvostelu sensuroimattomana:

"En feminint tik som är under utväckling. Bra storlek. Härlig huvud. Bra hals o överlinje. Väl vinklad bak. Önsker lite mer volym i kropp. Väl visad (kröhm!). Bra rörelse från sidan."

Papu oli oikein reipas ja innostunut koko pitkän päivän. Oisko osuutta myös sillä, että pääsi mamman kaa ihan kahdestaan ja "isosisko" joutui jäämään kotiin.

... sillä Papu esiintyy messarissa nuortenluokassa ensi lauantaina. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen uskaltautunut sille areenalle. Helmikuussa neiti täyttää kaksi vuotta, joten lapsuus alkaa jäädä taa – siis vuosina. Muuten neiti on kyllä aika vaavi. Vai mitä muuta voi sanoa tästä nukkumistyylistä...


Vertailun vuoksi Pipsan rauhallista tyylikkyyttä.



Pitää muistaa päivittää blogia edes hiukan useammin, sillä edellinen kerta oli elokuussa.

Meillä oli ilo ja kunnia saada vieraaksi "koirahoitolaamme" treeniporukkamme jäsen Vappu, joka sulostutti Pipsan ja Papun sekä meidän päiviämme ja opetti minulle miten troikan kanssa kuljetaan liukkailla. Vain kerran olin mahallani maassa.
Aloittamani Vapun nou-koulutus jäi pahasti kesken, mutta toivon saavani joskus viedä tehtävän loppuun. Olin uhonnut tänän vuonna syöväni variksen ellei Vape ota vaakkua suuhun. Onneksi ei tarvitse toteuttaa mokomaa mielenhäiriössä tehtyä lupausta, sillä OLEN NÄHNYT variksen V:n hampaissa.
Kaiken muun hyvän lisäksi Vapen emäntä teetti minulle ylläolevan T-paidan, sillä pitäähän yrittäjällä olla virka-asu.

Vappu ja Papu riehuivat koko päivän vastasataneessa "Talven ihmemaassa".